Kolumni KT 1.11.2005

PUNAMULLAN LOPPU HÄÄMÖTTÄÄ

Viimeaikoina Matti Vanhasen hallitus ja punamultayhteistyö on ollut koetuksella, kun SDP:n ja Keskustan nokkamiehet ovat kukin vuorollaan arvostelleet toisiaan kovin sanoin.
 

* * *

Hallituskumppanin haukkumisessa on kunnostautunut erityisesti Keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas. Omaa poliittista profiiliaan SDP:n arvostelulla kohottanut Rantakangas aloitti julkisuuskampanjansa teilaamalla eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtaja Jouko Skinnarin (SDP) vastaavan toiminnan. "Skinnari pönkittää vain omaa poliittista profiiliaan Fortumin optiojupakan avulla", totesi Rantakangas lausunnossaan.

Skinnarin haukuttuaan Rantakangas jatkoi missiotaan arvostelemalla kovin sanoin tuoretta liikenneministeriä Susanna Huovista (SDP). Kun oppositio tenttasi Huovista eduskunnassa ja kyseli miksi bussivuoroja lakkautetaan haja-asutusalueilla, antoi Rantakangas hyvää sivustatukea oppositiolle liittymällä ministerin arvostelijoiden rintamaan. "SDP:n liikenneministeri on puolustanut kehnosti joukkoliikennettä" - jyrisi oppositiorintamassa esiintynyt hallituspuolueen varapuheenjohtaja.

* * *

Varapuheenjohtaja Rantakankaan lausunnoista tuohtui SDP:n puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta. Hän sanoi, että "lausunnoista huokuu sellaista populismia, jota ei voi hyväksyä." Puoluesihteeri paheksui hallituskumppanin varapuheenjohtajan taholta tullutta arvostelua ja jatkoi, että ärtymystä ovat aiheuttaneet myös keskustalaisten kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen ja kulttuuriministeri Tanja Karpelan toiminta. Karpelan kerrotaan moittineen SDP:tä opintotuen korottamisen estämisestä, Pekkarisen syntilistaa ei sen sijaan ole vielä onnistuttu erittelemään.

Puoluesihteeri Feldt-Rannan moitteiden jälkeen oli SDP:n vuoro ryhtyä hyökkäykseen. Eduskunnan puhujapönttöön marssitettiin kansanedustaja Minna Lintonen, joka käytti SDP:n ryhmäpuheenvuoron maatalouspoliittisessa keskustelussa. Lintonen arvosteli kovin sanoin harjoitettua maataloustukipolitiikkaa ja syytti maanviljelijöitä Itämeren saastuttamisesta. Tästä ärsyyntyneenä Keskustan eduskuntaryhmä puolestaan lähetti julkisuuteen kannanoton, jossa kehotettiin SDP:n eduskuntaryhmää pitämään kiinni yhdessä sovituista pelisäännöistä.

* * *

Viimepäivien poliittisen teatterin perusteella ei kannata kuitenkaan vielä ennustaa punamultahallituksen loppua. Suuret ja ylittämättömät ristiriidat muhivat meneillään olevassa kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa, jossa hallituskumppanit ryhmittävät joukkojaan toimimaan vastakkaisten vaihtoehtojen puolesta.

Keskustan puoluesihteeri Eero Lankia paimentaa puolueväkeä julkisuuteen vuotaneessa kirjeessään toimimaan aluekuntamallin puolesta ja kyseenalaistamaan SDP:n suosiman peruskuntamallin. Aluekuntamalli säilyttäisi nykyiset kunnat lähikuntina ja näin takaisi tuhansien keskustavaltuutettujen ja virkamiesten olemassaolon, siksipä se on luonnollisesti puoluesihteerin mielestä paras tapa edetä kuntarakenneuudistuksessa. Lankia myös osuvasti ennakoi kirjeessään, että hallituspuolueet voivat tässä asiassa riitautua keskenään, joka taas aiheuttaisi koko kuntarakenneuudistuksen pysähtymisen ja lykkääntymisen seuraavien eduskuntavaalien yli.

* * *

Puoluesihteeri Lankian kirjeen perusteella on helppo ennustaa punamultayhteistyölle vaikeita aikoja. Jos ja kun kuntarakenneuudistus pysähtyy hallituksen ristiriitoihin, voidaan sanoa että Vanhasen hallitus on edustanut todellista pysähtyneisyyden aikaa. Kuntatalouden rapautuminen, työttömyyden jämähtäminen, köyhyyden vakiintuminen ja julkisten palvelujen rahoituskriisi eivät ole kovin vakuuttavia saavutuksia. Punamultahallituksen brezneviläinen politiikka on vääjäämättömästi tulossa tiensä päähän.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus on Suomelle välttämätön. Kun punamulta ei siihen kykene, niin lienee tarvetta vaihtaa kokoonpanoa. Tässä ongelmatilanteessa Vasemmistoliitto voi olla mukana kokoamassa sellaista edistyksellistä kokoonpanoa, jolla luonnollisiin asiointialueisiin ja elinvoimaisiin kokonaisuuksiin perustuva kuntarakenne mahdollistuu ja korvaa nykyisen keinotekoisiin rajoihin perustuvan ja elinkelvottoman kuntakentän.