Kolumni KU 22.5.2006

KOHTI KOKOPÄIVÄKOULUA

Opetusministeri Antti Kalliomäen esitys koulupäivän pidentämisestä on saanut suuren julkisuuden viime viikkoina. Ajatus on saanut ristiriitaisen vastaanoton, mutta yhtämieltä ollaan varmasti siitä, että Kalliomäen esitys on ennakkoluuloton keskustelunavaus, joka toteutuessaan muuttaisi radikaalisti suomalaista peruskoulujärjestelmää.
 

Naapurimaassamme Ruotsissa ollaan kokopäiväkouluideaa jo toteutettu käytännössä ja malli on osoittautunut toimivaksi. Peruskoulujärjestelmän uudistamista pitää Suomessakin harkita vakavasti, sillä yhteiskuntamme on muuttunut voimakkaasti toisenlaiseksi kuin mitä se oli koulujärjestelmäämme luotaessa. Yhteiskunnassa tapahtuneiden muutoksien täytyykin olla keskustelun peruslähtökohtana, eikä päätöksiä saa tehdä pelkästään ammattijärjestöjen edunvalvonnallisien näkökohtien perusteella tai budjettinikkarien kylmien talouslaskelmien valossa.

* * *

Yhteiskunnallisista muutoksista suurimpina kannattaa mainita molempien vanhempien osallistuminen työelämään ja muuttoliikkeen aiheuttama turvallisten sukulaisverkostojen katoaminen sekä vaativammaksi muuttunut työelämä, joka vaatii pidentämään työpäivää ja olemaan työnantajan käytössä lyhyellä varoitusajalla vuorokaudenajasta riippumatta.

Nämä yhteiskunnalliset ilmiöt jättävät pienet koululaiset oman onnensa nojaan koulupäivän jälkeen ja turvattomuuden tunne leimaa liian monen koululaisen iltapäivää. Kännykkäyhteys kiireisiin vanhempiin on toki nykyajan teknologian tuoma turvallisuuslisä, mutta se ei riitä korvaamaan päivästä toiseen jatkuvaa aikuisen ihmisen läsnäolon puutetta. Kaupunkien ostareilla tai tyhjissä kodeissa pyörivät lapset muodostavat maailmankuvaansa ilman aikuisen tukea ja kontrollia, eikä nettivaikutteiden ja katuoppien aikaansaama lopputulos aina ole kovin tasapainoinen.

Yhteiskunta on pyrkinyt paikkaamaan tätä turvallisuusvajetta kehittämällä koululaisten aamu- ja iltapäiväkerhotoimintaa, joka osaltaan onkin tuonut helpotusta ongelmaan. Toiminnan ongelmana on se, että se ei tavoita kuin kaikista pienimmät koululaiset ja sen järjestämisen taso ja laajuus vaihtelee kuntien välillä liikaa. Peruskoulujen kerhotoiminta tavoittaisi myös alakoulun vanhemmat oppilaat, mutta monessa kunnassa kerhotoiminta on olematonta kuntien heikon taloustilanteen seurauksena.

* * *

Koulupäivän pidentäminen ja väljentäminen toisi ratkaisun moniin modernin yhteiskunnan aiheuttamiin ongelmiin. Suorituskeskeistä koulunkäyntiä piristämään tulisi keventävää kerhotoimintaa ja samalla kymmenien tuhansien koululaisten iltapäiviin ilmestyisi turvallinen aikuinen heistä huolehtimaan.

Opetusministeri Kalliomäen esitys koulupäivän pidentämisestä on erittäin kehittämiskelpoinen ajatus. Täytyykin vain ihmetellä millä perusteella esimerkiksi opettajien ammattijärjestö OAJ tyrmäsi esityksen heti tuoreeltaan toteuttamiskelvottomaksi? Miten se mitä Ruotsissa toteutetaan menestyksellä voi olla Suomessa mahdoton ajatus?

Yhteiskunnallisen pohdiskelun perusteella päätyy väkisinkin tukemaan Kalliomäen esitystä. Nyt jos koskaan on vasemmistoliitollakin syytä tukea istuvan ministerin hanketta, vaikka istuvan ministerin taholta tulevien esitysten tukeminen oppositiopoliitikolle niin kovin vaikealta tuntuukin.