Kolumni KT 27.6.2006

VIHERPIIPERRYSTÄ

Melkein joka ikinen päivä julkaistaan jokin uutinen joka on ympäristömme kannalta huolestuttava. Viime viikolla kerrottiin, että tutkimusalus Arandan uusimman Itämeren matkan tulokset ovat karmaisevat. Meren syvimmät alueet ovat jo täysin kuolleet ja on kyseenalaista voidaanko merta enää koskaan pelastaa, koska kehitys on vuosi vuodelta huolestuttavampaa ja tuhoutuminen on jo kovin pitkällä.
 

Toinen kestouutinen on ilmastonmuutos. Viime viikolla saimme taas kuulla, että Grönlannin ikijää sulaa entistäkin kiivaampaa tahtia ja kasvavat sulamisvesimäärät uhkaavat kääntää Pohjois-Euroopalle tärkeän Golf-virran suuntaa. Tämä kehitys muuttaisi pysyvästi myös Suomen ilmastoa ja vaikuttaisi suuresti elämäämme. Tiedossa on, että ilmaston lämpeneminen johtuu suurelta osin fossiilisten energialähteiden (hiili, öljy) lisääntyvästä käytöstä.

* * *

Vaikka huolestuttavia ympäristöuutisia saa lukea lähes päivittäin, eivät ne huolestuta valtaväestöä, puhumattakaan että tavallisten kansalaisten elämäntavassa tapahtuisi minkäänlaista muutosta.

Energiankulutus lisääntyy kovaa vauhtia kotitalouksissa, -ilmastointilaitteet hurisevat, kuivausrummut pyörivät ja suuret energiaa tuhlaavat taulutelevisiot ovat kovassa suosiossa. Öljynkään ehtymisestä ei olla huolestuneita, sillä bensasyöpöt citymaasturit ja tila-autot kasvattavat suosiotaan ja moottoripyöräkauppa käy tänäkin kesänä kuumana.

Vesien suojelussa tilanne on parempi, sillä yhteiskuntamme sääntelee tätä sektoria tiukasti. Puhdistamattomia vesiä ei saa laskea vesistöön ja kunnille sekä teollisuuslaitoksille on lainsäätäjä määrännyt velvoitteita, jotta he huolehtisivat vesistöjemme puhtaudesta. Maatalouden lannoitepäästöt ovat merkittävin epäkohta vesiemme rehevöittäjänä, eikä luomutuotannosta ole ollut ongelman ratkaisijaksi.
 

* * *

Suuri keskiluokka ei uhraa montaakaan ajatusta sille, että myös omat elämäntavat ovat suorassa yhteydessä vallitsevaan kehitykseen. Kaikkinaiset varoittelevat puheet tai kirjoitukset (kuten tämäkin) leimataan ”turhaksi viherpiiperrykseksi” ja näin annetaan itselle oikeutus jatkaa energian tuhlaamista ja luonnonvarojen kuluttamista yhä kiihtyvällä vauhdilla. Tähän tietysti kannustaa myös yhteiskuntamme ja talousjärjestelmämme, jossa kuluttamisesta on tehty hyve säästäväisyyden kustannuksella.

Ympäristömme saastuminen kuitenkin tulee vaikuttamaan myös kulutushysterian valtaamien kansalaisten elämään. Sinilevistä saastunut mökkiranta, nopeasti limaantuvat kalaverkot, kaupunkien saastunut hengitysilma ja auringonvalon lisääntynyt UV-säteily ovat konkreettisia esimerkkejä siitä, että huolestuttava kehitys etenee vääjäämättömästi.

Kansalaisilta toivoisi konkreettista toimintaa ympäristöongelmien ratkaisemiseksi. Eletään säästeliäästi kulutushysterian ja tuhlauksen sijasta. Jos rahaa riittää kulutettavaksi, niin käytetään se kotimaisiin palveluihin, ei turhaan materiaan. Näin saadaan aikaan työllisyyden ja luonnon kannalta paras lopputulos.

Jos aktivismi miellyttää, niin kannattaisi kahlehtia itsensä mieluummin jätteensä meriin laskeviin vastuuttomiin laivoihin tai Pietarin jätevesien puhdistuksesta vastaavien viranomaisten portinpieliin, kuin rehellistä työtä tekevien metsurien työmaille tai modernia ympäristöteknologiaa hyödyntävien suomalaisten teollisuuslaitoksen piippuihin.

Poliitikoilta taas toivoisi aktiivisuutta, jotta ainakin kaikenlaiselle joutavalle, energiasyöpölle ja hetkessä vanhentuvalle ja hajoavalle kulutustavaralle sekä pakkausjätteelle mätkäistäisiin ankarin mahdollinen haittavero. Muuten me hukumme pian jäätiköiden sulamisvesien lisäksi roskaan. Jos ette tätä usko, niin menkääpä kaatopaikalle katsomaan.